Kun lause ei kulje suussa: Kaisan tapaus ja ääneen luettava uutinen

Kaisa kirjoittaa yhdistyksensä jäsentiedotetta ja halusi lukea siitä lyhyen minuutin katsauksen jäsenkokouksen alussa. Hän toi mukaan kaksi sivua tekstiä, jonka asiat olivat kunnossa ja lähteet selvillä. Silti hän sanoi heti ensimmäisellä tapaamisella, että lukiessa hän kompastuu koko ajan eikä tiedä miksi.

Pyysin häntä lukemaan ensimmäisen kappaleen ääneen. Kuuntelin ja merkitsin kohdat, joissa hän veti henkeä väärässä paikassa tai palasi lauseen alkuun. Niitä oli kuusi viidessätoista lauseessa. Syy ei ollut lukijassa vaan lauseissa: ne oli kirjoitettu silmälle, ei korvalle.

Tämä on tavallista. Kirjoitettu teksti antaa lukijalle luvan palata taaksepäin, mutta kuulija ei voi. Kun lause on rakennettu niin, että tärkein asia selviää vasta lopussa, kuulija joutuu pitämään alun mielessään koko ajan.

Kävimme merkityt kohdat läpi yksi kerrallaan. Ensimmäinen ongelma oli sivulauseiden ketju: yhdessä virkkeessä oli kolme että-lausetta sisäkkäin. Toinen oli pitkä alkuosa ennen varsinaista asiaa, esimerkiksi 'Ottaen huomioon viime syksynä tehdyn päätöksen ja siihen liittyneet keskustelut' ennen kuin kerrottiin, mitä päätettiin.

Kolmas ongelma oli sanajärjestys. Kaisa oli kirjoittanut paljon passiivia, kuten 'päätettiin, että tilat vuokrataan'. Passiivi ei ole väärin, mutta ääneen luettuna se jättää kuulijalta kysymättä jääneen kysymyksen: kuka päätti. Neljäs oli luvut. Kirjoitettuna 'noin 1 240 jäsentä' näyttää selvältä, mutta puheessa se on hankala kuulla ja muistaa.

Näistä neljästä löytyi lähes kaikki, mikä teki tekstistä raskaan lukea. Sanasto oli hyvää ja asiasisältö tarkkaa, joten mitään ei tarvinnut kirjoittaa kokonaan uusiksi.

• Sivulauseiden ketjut katkaistiin kahdeksi virkkeeksi
• Asia nostettiin lauseen alkuun, tausta perään
• Passiivin tilalle tuli tekijä, kun tekijä oli tiedossa

Seuraavaksi harjoittelimme sääntöä, jonka kurssilla toistamme usein: yksi lause kantaa yhden ajatuksen. Kaisa kirjoitti jokaisen virkkeen uudelleen ja luki sen heti ääneen. Jos hän joutui hengittämään kesken lauseen, lause jaettiin.

Aluksi hän pelkäsi, että teksti kuulostaa töksähtelevältä. Niin ei käynyt. Lyhyet lauseet eivät ole lapsellisia, kun niiden välissä on selkeä järjestys. Kuulija ehtii ottaa jokaisen asian vastaan ennen seuraavaa, ja lukija saa luonnollisia taukoja.

Hyvä mittapuu on, että lauseen pitäisi mahtua yhteen hengitykseen ilman kiirehtimistä. Useimmille se tarkoittaa noin kahtakymmentä sanaa, usein vähemmän. Kaisan tekstissä keskimääräinen virke lyheni noin kolmanneksen, ja kokonaisuus tuntui silti täydelliseltä.

Luvuissa teimme ratkaisun, joka toimii melkein aina: pyöristetään ja sanotaan kuulijan kannalta. 'Noin 1 240 jäsentä' muuttui muotoon 'reilut tuhat kaksisataa jäsentä'. Tarkka luku jäi jäsentiedotteeseen, jossa se kuuluu.

Nimet ja lyhenteet saivat oman käsittelynsä. Kaisan tekstissä oli kolme yhdistyksen sisäistä lyhennettä, jotka olivat hänelle arkea mutta kuulijalle outoja. Ne kirjoitettiin auki ensimmäisellä kerralla ja jätettiin pois, jos ne toistuivat vain kerran.

Lisäksi merkitsimme kohdat, joissa kieli itse kompastuttaa: peräkkäiset samankaltaiset äänteet tai pitkät yhdyssanat. Yksi sana, 'toimintasuunnitelmaesitys', vaihdettiin muotoon 'esitys toimintasuunnitelmaksi'. Se ei ole kauniimpi paperilla, mutta suussa se kulkee.

• Pyöristä luvut kuulijan kannalta
• Avaa lyhenne ensimmäisellä kerralla tai jätä se pois
• Pilko liian pitkät yhdyssanat

Kun kaikki viisitoista lausetta oli käyty läpi, Kaisa luki koko kappaleen uudelleen. Hän ei kompastunut kertaakaan. Hän sanoi yllättyneenä, että teksti tuntui nyt omalta, vaikka hän ei ollut muuttanut mitään asiasisällössä.

Kuuntelin lukemista ja huomasin vielä yhden asian: hän luki nyt rauhallisemmin. Kun lauseet olivat selkeitä, hänen ei tarvinnut kiirehtiä niiden läpi. Rauhallinen tahti vaikuttaa siihen, että kuulija pysyy mukana, ja se auttaa myös lukuajan hallinnassa.

Emme mitanneet aikaa tällä tapaamisella, koska se kuuluu omaan kokonaisuuteensa. Mutta jo ilman sekuntikelloa Kaisa totesi, että teksti tuntui sopivan mitta-ajalleen paremmin, kun lauseet eivät enää vaatineet palaamista ja uudelleenaloituksia.

Tapauksen opetus ei ole, että Kaisa kirjoitti huonosti. Hän kirjoitti hyvin, mutta väärälle välineelle. Ääneen luettava teksti vaatii oman viimeistelynsä, vaikka se olisi jo kielellisesti kunnossa.

Voit kokeilla samaa omalla tekstilläsi. Lue se ääneen kerran ja merkitse jokainen kohta, jossa pysähdyt, haukot henkeä tai aloitat lauseen alusta. Kyse ei ole makuasiasta vaan merkistä siitä, että lause on rakennettu väärin kuulijalle.

Kurssin moduulissa harjoittelemme juuri tätä kuvitteellisilla käsikirjoituksilla. Luet, merkitset, pilkot ja luet uudelleen. Neljä tai viisi kierrosta riittää usein siihen, että käsi alkaa kirjoittaa puhuttavaa muotoa jo ensimmäisellä kerralla.

• Lue teksti ääneen ennen kuin pidät sitä valmiina
• Merkitse jokainen pysähdyskohta
• Pilko, kunnes lause mahtuu yhteen hengitykseen